Participation
Emotive vocabulary in MOOCs: Context and Participant Retention
This article was originally published on the online Journal The European Journal of Open, Distance and E-Learning – EURODL, issue 1, 2012.
Massive Online Open Courses (MOOCs) have been growing in popularity with educational researchers, instructors, and learners in online environments. Online discussions are as important in MOOCs as in other online courses. Online discussions that occur in MOOCs are influenced by additional factors resulting from their volatile and voluntary participation structure. This article aims to examine discussions that took place in MobiMOOC in the spring of 2011, a MOOC structured around mobile learning.
This line of inquiry focused on language from the discussions that contained emotive vocabulary in the MobiMOOC discussion forums. Emotive vocabulary is words or phrases that are implicitly emotional (happy, sad, frustrated) or relate to emotional contexts (I wasn’t able to…). This emotive vocabulary, when present, was examined to determine whether it could serve as a mechanism for predicting future and continued participation in the MOOC. In this research, narrative inquiry approach was used in order to shine a light on the possible predictive qualities of emotive text in both participants who withdrew from the course as well as moderately or moderately active participants. The results indicated that emotive vocabulary usage did not significantly predict or impact participation retention in MobiMOOC.
Sulautetut oppimismenetelmät tieteen ja teknologian käytössä. Yhteistyöhankkeisiin pohjautuva kokeellisen fysiikan kurssi
Opiskelijat antoivat myönteistä palautetta yhteistyöhankkeista arvostaen mahdollisuutta osallistua todellisiin tutkimus- ja kehityshankkeisiin, jotka lisäsivät heidän kykyään hankkia todellista tietoa. Opettajat huomasivat, että tämä opetusmenetelmä edistää osallistumista ja synnyttää aktiivisemman asenteen. Lisäksi todettiin, että hyvin suunnitellut verkko-oppimisen välineet ja tehtävät tukevat itseopiskelua ja vahvistavat siten myös luovaa lähestymistapaa laboratoriossa ja eri projekteissa. Ongelmien ratkaisua reaaliaikaisissa (synkronisissa) verkkoistunnoissa arvostettiin erittäin paljon, sillä samalla voitiin siirtää tietokoneohjelmistoja ja etäviestintä oli paljon tehokkaampaa. Verkkofoorumien toiminta ei sen sijaan yltänyt odotetulle tasolle.
Johtopäätelmämme onkin, että verkko-oppimista ja kokeellisia yhteistyöhankkeita voidaan onnistuneesti yhdistää mielekkääksi opetuskokonaisuudeksi, joskin se vaatii paljon työtä ja aikaa. Yhteistyöhankkeet ja rikkaat oppimisympäristöt ovat konstruktivistisen opetuksen suunnittelun perustekijöitä. Niiden avulla opiskelijoiden asenne oppimiseen tulee aktiivisemmaksi, sillä heille ei anneta valmiiksi tietopaketteja, vaan heidän on samanaikaisesti käsiteltävä monenlaisia resursseja, joka puolestaan edellyttää tiedonhallintakykyä. Opiskelijoiden on myös järjestettävä tietonsa ja taitonsa pystyäkseen käyttämään niitä projektissa yhteistyössä muiden kanssa. Tämä merkitsee mahdollisuutta oppia yhdessä muiden kanssa dynaamisessa prosessissa, mutta samalla syntyy myös tarve selittää, jakaa ja mahdollisesti puolustaa omia ajatuksia työryhmän puitteissa.
Onko maailma avoin?
Sosiaalisten verkostojen lisääntyminen, virtuaalimaailmat, blogit, wikit ja 3D internet antavat meille esimakua Web 2.0 “vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön” perustuvan verkoston mahdollisuuksista. Meillä on nyt infrastruktuuri ja välineet toimia uusin tavoin avoimissa järjestelmissä. Avoimuutta ja avoimempien sosiaalisten järjestelmien tarvetta on jo pohdittu jonkin aikaa, mutta uudet infrastruktuurit ja uudet välineet nopeuttavat tapahtumien kulkua.
Avoin maailma on valtavien mahdollisuuksien ja haasteiden maailma. Se edellyttää muutoksia henkilötason käyttäytymiseen sekä asenteisiin ja vaatii perinpohjaisia muutoksia myös virallisissa laitoksissa. Miten liike-elämä voi ottaa haasteen vastaan?
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin teoksessa Global Focus, Volume 2, Issue 1 (2008). Julkaisija: European Foundation for Management Development www.efmd.org
"e"-liite oppilaiden voimaantumisessa: Myyttejä ja tosiasioita oppilaskeskeisestä verkko-opetuksen laadunhallinnasta
Perusideana on, että oppilaspainotteinen laatukehittely on pikemminkin tarve kuin vaihtoehto, mikäli halutaan laadun kehittämisen vaikuttavan oppimiseen. Laadun kehittämisessä menetelmien ja menettelytapojen on aina liityttävä arvonmäärittelyyn ja normatiivisiin valintoihin. Opiskelijaryhmien ohjaajilla on oltava päätöksentekojärjestelmä, esimerkiksi didaktinen teoria, toimintansa pohjana. Opetusprosesseille tärkeä laadun kehittäminen voidaan kuvata oppimistapahtuman tehostamiseksi suoritettujen toimien summaksi.
Oppimisprosessipainotteisuus osoittaa, että tällaista prosessipainoisen tapahtuman laatua ei pystytä standardoimaan. Se näkyy ainoastaan tietyn oppimisprosessin aikana ja on aina oppilaan ja oppimisympäristön vuorovaikutuksen tulosta. Nykyisissä laatukeskusteluissa usein virheellisesti käsitellään oppiympäristöjä erillään opetusprosesseista ottamatta huomioon ympäristöön kuuluvia kohderyhmiä tai muita osanottajia. Laatu ei ole oppiympäristön annettu vakio, vaan syntyy oppilaan ja oppimisympäristön suhteesta, joten se voidaan käsittää ja määrittää ainoastaan tässä yhteydessä. Laatuvaatimusten määrittelyyn ei myöskään ole olemassa kriteereitä, jotka määrittelisivät sen erillään tietystä opetusyhteydestä.
Sen vuoksi laadun kehittäminen on nähtävä sovitteluprosessina, jossa kaikkien osanottajien on oltava mukana. Laadun kehittämisen osallistuvan mallin päämääränä on määritellä oppimisprosessin arvot ja tavoitteet yhdessä kaikkien osanottajien kesken. Tällainen oppilaiden aktiivinen osallistuminen on tärkeää tulevissa laadun kehittämisen järjestelmissä. Oppilailla on tässä suhteessa aktiivinen rooli ja heidän on oltava tietoisia henkilökohtaisista päämääristään ja tarpeistaan. Ohjatessaan tavallaan itse omaa koulutustaivaltaan, heidän pitäisi kyetä tunnistamaan oppimistapahtumalta vaadittavat menestyksellisen oppimisen perusedellytykset. Tällaiseen osallistumiseen tarvitaan parempaa tietoa, avoimuutta ja ohjausta verkko-opetuksen tuottajien taholta.
Samalla oppilaiden on oltava tietoisia omasta vastuustaan laadun kehittämisen suhteen, ollessaan itse oppimistapahtuman laatuasiantuntijoina.